Paine-ero tarkoittaa ilmanpaineen eroa kahden eri tilan välillä. Pääsääntöisesti sisäilmaolosuhteista puhuttaessa vertaillaan sisäilman painetta ulkoilman paineeseen. Kohteesta ja/tai tilasta riippuen sisäilman paine pyritään saamaan ns. tasapainoon ulkoilman kanssa. On tiloja, jotka säädetään tarkoituksellisesti yli- tai alipaineiseksi. Esimerkiksi. sairaaloiden leikkaussalit säädetään ylipaineisiksi, jotta epäpuhtaudet liikkuvat leikkaussalista poispäin eikä toisinpäin. Mm. märkätilat ja keittiöt säädetään alipaineisiksi, jolla estetään kosteuden ja hajujen siirtyminen muihin tiloihin. Yli- ja alipaine tilat huomioidaan muiden tilojen ilmanvaihdon säädöissä. Esim. pesuhuonetilojen ovien alle jätetyn ilmaraon kautta on tarkoitus tuoda viereisestä tilasta puuttuva tuloilma ko. tilaan.
Tiloissa, jossa on epätarkoituksen mukainen riittävän suuri ylipaine aiheuttaa huonekosteuden siirtymisen rakenteisiin. Kosteuden tiivistyminen rakenteisiin voi aiheuttaa mikrobivauriota. Vastaavasti epätarkoituksen mukainen riittävän suuri alipaine ottaa korvausilman (tuloilman) sieltä mistä sen helpoiten saa. Hallitsematon korvausilma voi mahdollisesti tulla esim. rakenteista ja tuoda oleskeluvyöhykkeille epäpuhtauksia.
Selkeitä raja-arvoja sisä- ja ulkoilman väliselle paine-erolle ei ole. Ohjeistuksena on aikaisemmin ollut säätämään kohde 0 Pa … -2 Pa paine-eroon. Vuodesta 2019 on esillä ollut ”sallittu” 0 Pa … -5 Pa paine-ero. Nykyään talot ovat tiiviitä ja pääsääntöisesti niihin on asennettu koneellinen tulo- ja poistoilmajärjestelmä. Koko rakennuksen koneellisella tulo- ja poistoilmanvaihdon tuottamaksi paine-eroksi on keskusteluissa esitetty +5 Pa …-10 Pa ”sallimista”.
Mitattuja pain-erotuloksia analysoitaessa on huomioitava monta eri tekijää. Pelkästään numeroihin tuijottaminen voi johtaa virheellisiin toimenpiteisiin.
Kesäkuussa 2026